Kun ajattelu kiihtyy, mutta selkeys ei lisäänny

Yksi työelämän ilmiöistä on se, että ajattelu lisääntyy ja kuitenkaan ymmärrys ei lisäänny samaan tahtiin. Ulospäin kaikki näyttää oikeastaan hyvältä. Ihminen analysoi, pohtii vaihtoehtoja, yrittää hahmottaa tilannetta monesta suunnasta ja käyttää selvästi aikaa ajatellakseen asiaa kunnolla. Ajattelu näyttää aktiiviselta, jopa perusteelliselta.

Usein jokin jää puolitiehen tai peräti paikalleen.

Ajatuksia tulee koko ajan lisää, ja samalla ne eivät tunnu rakentuvan toistensa päälle. Helposti käy niin, että ne alkavat kiertää samoja ratoja hieman eri kulmista, aivan kuin mieli yrittäisi ratkaista tilannetta lisäämällä ajattelua tilanteessa, jossa ongelma ei oikeastaan ole ajattelun määrä vaan sen rakenne.

Tämä on yllättävän tavallista silloin, kun ihminen yrittää hahmottaa monimutkaista tilannetta yksin mielensä sisällä.

Ajattelun rakenteellinen ongelma

Ajattelu on yksi ihmisen vahvimmista työkaluista. Sillä rakennetaan strategioita, ratkaistaan ongelmia ja tehdään päätöksiä tilanteissa, joissa kaikki tieto ei ole vielä näkyvissä.

Ajattelussa on myös pieni rakenteellinen ongelma: mieli yrittää usein käsitellä liian monta näkökulmaa samaan aikaan. Silloin samaan tilaan alkaa kertyä havaintoja, tulkintoja, oletuksia ja kysymyksiä, jotka kaikki ovat sinänsä järkeviä, mutta jotka alkavat yhdessä muodostaa jotain hieman sekavaa. Se muistuttaa keskustelua, jossa kaikki puhuvat samaan aikaan. Jokainen yksittäinen lause voi olla järkevä, ja kuitenkin kokonaisuus voi alkaa hajota. Näin voi tapahtua myös joskus ajattelussa.

Kun ajattelu hidastuu

Toisinaan tarvitaan ajattelun tueksi selkeyttä, joka usein syntyy vasta silloin, kun ajattelun rytmi muuttuu. Ei lisäämällä uusia ajatuksia, vaan tekemällä tilaa niille, jotka ovat jo olemassa.

Kun huomio siirtyy yhteen näkökulmaan kerrallaan, mieli alkaa käsitellä asioita eri tavalla. Silloin ei enää yritetä ratkaista koko tilannetta samassa hetkessä, vaan pysähdytään yksittäisen kysymyksen äärelle.

• Mitä tässä oikeastaan tapahtuu?
• Mikä tässä tilanteessa on olennaista?
• Mikä osa tästä on tulkintaa ja mikä havaintoa?

Yksi kysymys kerrallaan.

Entä oiko tekoäly toimia ajattelun peilinä?

Usein tekoälyltä kysytään vastauksia. Ratkaisuja. Ehdotuksia.

Itse olen miettinyt  sekä käyttänyt tekoälyä jo hieman toisella tavalla: ajattelun peilinä.

Sellaisena keskustelukumppanina, joka ei kiirehdi ratkaisemaan tilannetta, vaan pysyy hetkessä ja auttaa pitämään ajattelun rakenteessa – yksi näkökulma kerrallaan, yksi kysymys kerrallaan.

Ei siksi, että tekoäly tietäisi vastaukset, vaan siksi että se voi joskus auttaisi pitämään ajattelun riittävän rauhallisena, jotta voin löytää vastaukset itse.

Pieni kokeilu

Rakensin tätä ajatusta varten yksinkertaisen promptin, joka muuttaa ChatGPT:n tällaiseksi hitaaksi pohdintatyökaluksi.

Ajatus on hyvin yksinkertainen: kirjoitat kuten kirjoittaisit toiselle ihmiselle, ja keskustelu etenee rauhallisesti eteenpäin yksi kysymys kerrallaan.

Jos ajatus kiinnostaa, työkalun voi halutessa ostaa täältä: